Digiloikka on toimintaleffa parhaasta päästä

kiila_MG_2369_9432_12

Vantaan tietohallintojohtaja Antti Ylä-Jarkko pohtii, voisiko henkilökohtaisesta digiloikasta ottaa oppia kansalliselle tasolle.

Digiloikassa oleellista on se, että se tuntuu ihmisten arjessa. Se ei kaipaa tuekseen suuria suunnitelmia vaan on toimintaleffa parhaasta päästä; tavoite ja ketterää suunnitelmallisuutta osana vauhdikasta toimintaa.

Tein merkittävän digiloikan mökillä Jämsässä.

Olen kuluneen kevään aikana tehnyt kaksi merkittävää digiloikkaa henkilökohtaisella tasolla. Miksi? No, koska täytyi. Lähtökohtani loikissa oli se, että virtauksen piti olla mahdollisimman suuri ja nopea.

Kesämökilläni Jämsässä (10 km Jämsästä) on puhelinten kuuluvuus nolla. Ratkaisin ongelman hankkimalla Kiinasta signaalivahvistiminen. Tuli perille, juuri ja juuri Suomen tullin läpäisten. Kuuluvuus on nyt huipussaan, mutta hyönteisten ja lintujen ei kannata lentää signaalin läpi. Aina ei voi tehdä kompromisseja tai sovinnaisia ratkaisuja.

Mitähän perheeni haluaisi koti-ITltä?

Toisen loikan tein kun luovuin laajakaistasta. Purin kaikki entiset virittelyt, palomuurit, kytkimet, tukiasemat jne. Lähdin liikkeelle tyhjältä pöydältä ja pohdin palvelumuotoilun perusperiaatteita. Mitähän perheeni haluaisi koti-ITltä? Nielin ylpeyteni ja hankin siis yhden langattoman reitittimen. Perheeni on tyytyväinen, kerrankin IT toimii kotona.

Nämä ovat pieniä juttuja, mutta toimintatapa on sovellettavissa suuriin juttuihin: ongelma, ratkaisu palvelumuotoilun keinoin, heittäytyminen ja nopea toiminta ilman massiivisia suunnitelmia.

Emme toimi totutulla, turvallisella ja sovinnaisella tavalla sähköisten palveluiden kehittämisessä.

Meitä vaivaa Suomessa suunnaton hitaus ja heittäytymiskyvyttömyys. Emme tahdo uskaltaa ja omien kasvojen säilyttäminen on kaikki kaikessa. Suomi soi polvia myöten mollissa!

Duurivoittoisen digiloikan sähköisten palveluiden kehittämisessä voi ottaa nopeastikin, ihan vaan ihmettelemällä nykyisiä toimintatapoja tai ottamalla oppia omista digiloikistamme. Vantaalla emme haluakaan toimia totutulla, turvallisella ja sovinnaisella tavalla sähköisten palveluiden kehittämisessä; muotoilemme, optimoimme, teemme sprinttejä ja nautimme nopeista tuloksista.

Duurivoittoisen sinfoniamme ensi tahdit on juuri soitettu!

Uudenlainen sähköisten palvelujen kehittäminen onkin nyt päässyt toimintavaiheeseen ja mutustelemme jo ensimmäisten sprinttien tuloksia. Duurivoittoisen sinfoniamme ensi tahdit on juuri soitettu!

Voisiko Vantaalle vain antaa digiloikan avaimet ilman massiivisia esityksiä ja hankesuunnitelmia, joita nyt kansallisesti tivataan? VM voisi toimia tuottajan roolissa. Me kyllä myisimme elokuvan muillekin kunnille. Elokuvan teemana voisi olla Ernest Hemingwayta mukaillen ”Jäähyväiset kankeudelle”.

Antti Ylä-Jarkko
Vantaan tietohallintojohtaja

Ps. Kulttuurimuutos kanojen ja sikojen osalta on vielä kesken. Tämän selitän teille sitten seuraavassa postauksessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s